Koirille olin jo kerännyt kaikki pahvilatikot ja niihin ei ekologisista syistä laitettu enää käärinpaperia. Viiden koiran omistajana oma hiilijalanjälki on jo aika iso muutenkin. Meikä on syönut muutaman Alpenpakan passissa! ;)

Paketteihin palanen siankorvaa, siansaparoa ja  puolikas  lihapulla. Kaikille kolme pakettia. Minos avaa hitaasti nurkasta jyrsien. Nepe reväyttää yhdellä repaisyllä ja se on siinä. Kirke ollut Minoksen opissa. Pommi ihan pihalla. Kulkee paketti suussa eestaas ja heittelee, pyörittää jaloissa> vahingossa saa sen auki. Lihapulla tekee kauppansa, muttei ymmärrä, että se saparokin on makupala.

Pommi yrittää saada toistenkin paketit- huonolla menestyksellä. Jopa Minos murahtaa omansa päältä. Se on jo ihme ja Pommikin ihan ymmällä- miten se nyt noin, kun yleensä minä vain menen ja otan..

Tässä valmiina.

Mörrin paketille yrittämässä Pommi. Ei onnistu.

Kiikin oma- siitä Pommi ei edes haaveile- kai.

Papan ikioma. Papalla on muuten hyvtä hampaat, vaikka ikään on mittarissa jo melkoinen määrä.

Pommi ei noteeraa tuota makupalaa ollenkaan miksikään. Ei edes syönyt. Nepe sen sitten omi.

Lopputulos. Sitten ulos ja lenkille. Käytiin- ei koirat- haudoilla ja avattiin omat paketit. Sain kompassin, lämpösukat, kynttilän, kolme suklaarasiaa ja hienon valkoisen ulkoiluliivin. Vielä iltaruuat ja koirat saivat käyä juoksemassa asemalla, ko ei ole junia liikenteessä tänä yönä.

PS. Siirsin sen HelsinginHempukka(ex)-kirjoituksen ei-julkisiin. Siihen tuli sen verran  hauskoja kommentteja, joten pantiin se sinne. Mutta se nimike on niin ihq ja siitä kiitos R.Lainiolle. Ikuisesti.