|
Kirjoittaja
Vanha uudistamaton Maahiskallion Bordercolliet kotisivu: http://personal.inet.fi/koti/maahiskallion/
Pääsääntöisesti ja määritelmällisesti en ole koskaan väärässä. Jos sattumoisin olisin väärässä jossain , niin se on vain väärinkäsitys, joka on suora seuraus tai peilaus jostain, mitä joku teki, sanoi, ei tehnyt tai ei sanonut. Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 |
12.02.2012 - 14:53
Koetilanne. Koira ei toimikaan niin kuin oli ajatellut. Kaikki menee pieleen. Missä vika? Koirassa? Tietenkin koirassa, on helppo sanoa. Mutta jos ihan ollaan ihan rehellisiä, niin se vika on aina hihnan toinen pää. Se, jolla on se hihna kädessään. Kaikki muu on soopaa ja selittelyä. Jos on rotu, jolle on vaikea opettaa, jos on rotu joka oppii helposti, jos on rotu, jota ei kiinnosta. Kaikki sopii johonkin koiraan. Olin ihan äskettäin itse kahdessa tokokokeessa ja molemmissä minun oma Mörrini toppasi kaukokäskyt. Ne oli osattu tosi hyvin, mutta menin sitten tekemään virheen, se jumittaessa. Nostin sen itse istumaan. Sitä ei olisi kestänyt mennä tekemään. Enpä tuntenut omaa kasvattiani niin hyvin, että menin siihen virheeseen. Yleensä Mörriä ei ole tarvinut kovistella yhtään mistään. Helppo rotu. Helppo kouluttaa. Mutta kokeeseen menossa on se toinekin puoli. Kokeessa näkee kaikenlaista ja aina kannattaa katsoa mahdollisimman monta kokeilijaa. Parasta olisi, jos oma vuoro olisi heti ekana ja lopun aikaa saisi vain katsella ja oppia näkemästään. Joskus on ollut kiva vain mennä katsomaan ja silloin ei ole muuta kuin istua ja ihmetellä. Olen nähnyt huikeita, hienoja suorituksia sellaiselta rodulta, joka on totuttu näkemään hirvenpyynnissä. Mitä sitten, kun epäonnistuu. Silloin on vain yksi paikka, josta sen epäonnistumisen löytää- se on siellä peilissä ja töllää takaisin. Koira osaa vain sen, mitä sille on opetettu. Ei yhtään sen enempää. Koira ei aamulla mieti, että muuten tänään en sitten tee mitään ähäkutti. Opeta ja vadi. Vaadi vasta, kun olet opettanut. Älä ikinä hauku koirasi paskaksi tai muuksi jätteeksi missään ulkopuolella omien oviesi. Tee se, jos se helpottaa, mutta mutise vain itseksesi. Kispaikalla on monta korvaa ja silmää kuuntelemassa ja katsomassa. * Antaa todella epämiellyttävän ohjaajan kuvan se, että tulee kehästä, haukkuu kovin sanoin koiransa lyttyyn. Kuka enää ikinä haluaa omaa kasvattiaan sellaiseen kohteluun. En kyllä hauku noita kotonakaan millään noin rumilla sanoilla. Paitsi hemmetin apinoiksi. *Mutta nuo pöllöt kuulevat , että sanoin- ihanat, pikku koirulit! Anna makupala ja äkkiä jääkaapin eteen. Miten ne semmosen ovat oppineet? * Nyt on tredi, että normi- eli siviiliharrastaja hakee itselleen huipputason arvomaailmaa. Samalla luodaan vaatimus menestymiselle ja koira ei enää olekaan lemmikki ja harrastuskaveri, vaan tuotantoeläin. Ei enää riitä, että se koira niine ominaisuuksineen on kyllin hyvä toimimaan ja ei ehkä ole se paras, mutta tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi hyvä siihen tehtävään ja sen ohjaajan osaamiseen. Se ohjaajan oma osaaminen on se tärkein lenkki ja se, että ohjaaja näkee oman koransa edellytykset, ominaisuudet, osaa sopeuttaa itsensä kouluttajana yhteen koiransa kanssa. Vaaditaan koiralta sellaista, jota se ohjaaja itse ei ole sisäistänyt, oppinut eikä oppinut opettamaan.
Ei ole olemassa sitä faktaa, että huippukoira takaa menestyksen. Huippuohjaajia on myös todella vähän. Mutta on sellaisia ohjaajia, jotka vievät koiransa huipulle vuodesta toiseen.
En ikinä haluaisi oman koirani olevan osa tuota kierrätystä, jossa koiria käydään läpi ja jotenkin vain odotetaan,että milloin se huippukoira sattuu omalle kohdalle. Sellainen, joka täytäisi kaikki vaatimukset ja sen kanssa sitten mennään SM- tai jopa MM-tasolle.
Haaveillaan koirasta, joka on täydellinen- epärealistisesti omiin kykyihin nähden. Koira "rakastaa" meitä ehdoitta. Koira ei ole meitä valinnut. Me olemme valinneet sen. Koira ei ole voinut päättää, minkälainen isäntä/emäntä sille tulee. Koiran pitää hyväksyä meidät ja meidän vikamme.
Hyväksymmekö me kaikkki koiran viat?
Mistä kiintymyksemme riippuu? Riippuuko se koiran ominaisuuksiasta tai niitten puutteista?
Meneekö koira kiertoon, koska itse emme kestä sen niitä ominaisuuksia, joita pidämme huonoina- omilla kriteereillämme.
Kerran treenikaverini, kanssa pohdittiin raunioilla, että kenelle antaisin koiran. Millä kriteereilä valisisin ne paikat, joihin pentu menisi? M-L on kouluttanut tokovalion pyreneittenmastiffista, leonberginkoirasta ja sarplanicista maleja ennen.
Ei niitä paikkoja pilvin pimein ollut. Itse asiassa niitä oli tosi vähän. Niitä oli oikeastaan surkean vähän. Koiria on surkean paljon tuohon määrään nähden.
Olen alkanut vaihtaa mielipidettäni siitä, että BC sopii ensimmäiseksi koiraksi. Tai, no kyllä se sopii, mutta ei kaikille. Toisaalta se ei-kaikille on sellainen, jolle ei sovi mikään koira - tarkemmin ajatellen.
...taas jatkuu... ko kerkiän...illalla
|
PurePommi puracee
Kommentteja
Uusia: Diktaattori mie.... |
Olen tosin sitä mieltä, että myös koiran kapasiteetti on usein rajallinen ja vaikka olisi kuinka osaava kouluttaja tahansa, saattaa koetilanteessa tulla konflikti. Itse ymmärsin oman koirani puutteita ja toimintaa huomattavasti paremmin sen jälkeen, kun se oli luonnetestattu ja todettu pienellä toimintakyvyllä varustetuksi. Hermorakenteen puutteilla homma olisi vielä huomattavasti vaikeampaa.
Tokokokeen katsominen on niin opettavaista. Tokokoulutusohjaajalle kuuluu kisojen katsominen ainakin siitä luokasta alkaen, missä itse kisaa. Kaikki luokat ja kaikki tuomarit jka kaikki ohjaajat ja kaikki koirat opettavat jotakin. Ota mukaan sellainen, joka tietää ko.lajista. Saat enemmän irti. Kyllä meilläkin -rleet lentelevät, mutta Mörrille ei oikeastaan koskaan.
Nykyään kaikille tosi harvoin. Ei ole ollut juurikaan tarvetta.
Mutta koiran syyttäminen kokeessa epäonnistumiseen on hassua- minustakin. Koira on omasta mielestään tehnyt kaikki juuri hyvin. Olinks mä vähän hyvä tänään?
Mikään koira ei sovi joka iikalle. Ei edes metsästyskoira ole onnellinen vain häkissä tai narussa pihalla. Nytkin vasta oli susi syönyt noutajan siellä teillä päin. Olikohan se koira rukka ollut narussa kiinni ja ei päässyt pakoon.
Itselläni on nyt bordercollie ensimmäisenä koiranani. Olen sitä mieltä, että se sopii ensimmäiseksi koiraksi, mutta ei kaikille. Nuita pässejä (jotka ei tajua koirankouluttamisesta mitään) kun on myös nuissa ihmisissä joilla on ollut monia koiria. Vaatii siis kasvattajalta hyviä hoksottimia valita oikea koiranomistaja. Mutta onneksi löytyy hyviä kasvattajia jotka jaksavat tarkastella tulevia koiranomistajia, ja osaavat sanoa ei, jos tarve vaatii. Hatun nosto heille!
Mielestäni jossain sivustolla pitäisi olla kasvattajien pisteytys järjestelmä, mitä voisi kaikki tulevat koirien hankkijat ja muut kiinnostuneet käydä katsomassa. Jokainen kasvattajan pennun hankkinut, voisi pisteyttää oman koiran rek.tunnusta vastaan kyseistä kasvattajaa, niin ettei kasvattaja saa tietää kommentoijaa... Mielestäni tämä olisi hyödyksi rodunjalostuksellisesta näkökulmasta ja tulevien koirien omistajien kannalta.
Tuo pisetysjärjestelmä jollain tavalla toteutettuna voisi olla ihan hyvä idea.
Mutta sellaisen toteuttaminen taas voi olla mission impossible.
Kyllähän nytkin näin tiedonkulun aikana sitä tietoa saa, jos on sitä halukas hankkimaan.
Pitää vain ottaa selvää edellisten pentueitten omistajilta, miten he ovat kokeneet. Hyvällä kasvattajalla on pennunomistajat esillä. Foorumilla on kirjautuneena niin paljon ja yksityisviestillä vain kyselyä kehään.
Koiranetissä voi olla omistajatiedot. Ellei mistään löydä ketään, niin kannattaa kääntää se sivu pois ja etsiä toinen paikka. Silloin asiassa on joku vinossa ja joku mättää. Omien -Minos-Tsarodej- ei tietenkään- koirien sisrusten omistajat ovat kaikki tiedossa ja heihin saa halutessaan yhteyttä. Taidanpa kirjoittaa tästä aiheesta, ko ehin. Kiitos vinkkiaiheesta! :)
Mutta, kun se pentukuume iskee, niin se oma järki katoaa kummasti taivaan tuuliin. Pienen palleron edessä ihminen on voimaton!;) Ellei sitä päätöstä ole tarkkaan miettinyt ja asiaa on mietitty yhdessä kasvattajan kanssa ja se pentu ei vain tule jenkkityylisesti jossain lahjakorissa. Näitäkin tapahtuu jopa käyttökoirarotujen kanssa. Tämä kyllä tuntuu aivan uskomattomalle. Käyttörodun koira lahjana! Vain umpipöllö kasvattaja sellaista harrastaa. Harrastushan se on sekin, jos muuta ei ole.
Haastattelu:
Mitä olet harrastanut koiriesi kanssa?
- Noo, enpä paljonkaan, kun ei tässä lähellä satu olemaan mitään tarjolla. Mutta olen harrastanut pentujen myyntiä monenlaisin konstein.
Noin. Mutta en nyt jaksa haastatella pitempään, vaan lähetään ulos, kun on huikean hieno ilma ja loma ja kaikki.
Olen kyllä kuullut, että joku pieni koira on ojennettu sankarille lahjapaketissa ja ihan rusetin kanssa.
Saimme kunnon ihmettelyt, että rotu, jota käytetään työhön, annetaan samalla tavalla.
Itse ainakin haluan päästä valitsemaan sekä kasvattajan että vielä pennunkin. Ainakin haluan olla mukana valitsemassa ja kuulemassa miksi juuri tämä pentu sopisi meille. Haluan jutella kasvattajan kanssa pentujen luonteista usw.